OECD:n vertailussa Suomi on yksi korkeimmin verotetuista maista. Ankarasta verotuksesta huolimatta monet julkiset tuiki tärkeät palvelut vanhusten hoivasta ja terveydenhuollosta teiden kunnossapitoon ja oikeudenhoitoon takkuavat.  Lisäksi Suomen julkisyhteisöjen (valtio, kunnat ja hyvinvointialueet) velka hipoo jo 250 miljardin rajaa. Minne veroeurot oikein katoavat? 

Siihen pyrkii vastaamaan Verovartija. Blogissani pureudun yhteisten rahojen myöntämisen ja käyttämisen saloihin.  Analyyttisesti, havainnollisin esimerkein sekä varmistettuihin lähteisiin perustuen. Alkuun huomioni on verovaroja nauttivissa kansalaisjärjestöissä, sillä media ei ole tarttunut järjestöjen rahoittamisen ja toiminnan tarkoituksenmukaisuuden avaamiseen.  Lisäksi yhä enenevä määrä kansaa on sitä mieltä, ettei kolmannen sektorin rahoituksen tulisi alkuunkaan kuulua veronmaksajille.

Järjestörälssi ei kuitenkaan ole ainoa kansalaisten tienesteistä nauttiva toimija.  Reilu 70 valtionapuviranomaista myöntää erilaisia harkinnanvaraisia avustuksia vuosittain arviolta yhteensä noin 3 – 4 miljardia euroa. Harkinnanvaraisuus tarkoittaa, ettei rahoitukseen ole lainsäädäntöön kirjattua subjektiivista oikeutta – verovaroja voitaisiin yhtä hyvin olla myöntämättä. Avustuksia jaetaan mm.  yrityksille, kotouttamis- tutkimus- ja selvityshankkeille, taidetapahtumille, elokuville ja rakentamiselle. 

Ylipaisunut julkinen sektori, hyvinvointialueiden johtajien ja aluevaltuutettujen ökypalkat ja -palkkiot, järjettömät julkiset hankinnat ja sosiaalituilla tarkoituksellisesti elävät työnvieroksujat ovat nekin osa veronmaksajien rahankuppausta.

Suomella on kunnia komeilla OECD-maiden kärkisijoilla julkisen sektorin menojen osuudessa bruttokansantuotteeseen.  Maamme julkinen velka on vuonna 2027 nousemassa  92,3 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomi onkin joutunut EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn, "tarkkikselle", koska se rikkoo unionin taloussääntöjä. Miksei keskiarvokokoinen julkinen sektori riitä?

Verovarojen kyseenalaisen käytön lisäksi kansalaisten yleistä etua vastaan toimii usein myös päättäjiin kohdistuva lobbaus oman edun tavoittelemiseksi, poliitikkojen oman edun tavoittelu, hallintoneuvostopaikat ja "valvontatehtävät" yhteisöissä ja muut korruptiiviset viritykset sekä valtion yritysten johdon palkat bonuksineen. Näistäkin pyrin kirjoittamaan - mikäli jotakin niistä on jäänyt valtamedialta pimentoon.

Kaikkea kivaa, mukavaa ja ei-välttämätöntä ei tulevaisuudessa kyetä rahoittamaan. Päätä itse, karsisitko sinä blogissani esitettyjen kohteiden rahoitusta vai kenties jotain muuta. Tulevien sukupolvien sysääminen elinkautiseen valtionvelkavankeuteen ei voi olla kestävä tie. Ei taloudellisesti eikä eettisesti.

VAROITUS! Varovartijan lukeminen saattaa nostaa sykettä ja verenpainetta.

Onko sinulla kenties sisäpiiritietoa verovarojen epämääräisestä myöntämisestä tai käytöstä tai siihen liittyvästä lobbauksesta tai korruptiosta? Ota rohkeasti yhteyttä joko yhteydenottolomakeella tai sähköpostitse verovartija (at) gmail.com 

Noudatan tiukkaa lähdesuojaa. En koskaan paljasta tietolähdettäni ilman asianomaisen suostumusta.